Akoella ja susilla on mualima pilattu : Naisen arvostus Suomen kansan sananparsikirjassa

Sammanfattning: Tässä työssä olen tutkinut Suomen kansan sananparsikirjan (1995) kaikki sananparret. Tarkoitukseni oli selvittää kirjan sananparsien lukumäärä (kvantitatiivinen menetelmä) sekä, miten naista arvostetaan näissä sananparsissa (kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen menetelmä rinnakkain). Tutkimuskysymykset ovat: Onko kirjan materiaalissa vähemmän naisista kuin miehistä kertovia sananparsia? Suhtaudutaanko kirjan sananparsissa naiseen useammin kielteisesti kuin myönteisesti? Suhtaudutaanko naimisissa olevaan naiseen positiivisemmin kuin naimattomaan, eli naiseen, joka ei ole naimisissa? Miten naisia kuvataan? Mitä tulokset kertovat naisen arvostuksesta maalaisyhteisössä? Onko kulttuurien välisiä eroja verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin? Tutkimukseni mukaan kirjassa on 8555 sananpartta. Näissä mies mainitaan useammin kuin nainen. Naimissa olevaan naiseen suhtaudutaan negatiivisemmin kuin naimattomaan. Kulttuurimallin mukaisessa hierarkiassa, jossa on agraaritalouden sekä kotieläinten hierarkia, naista arvostetaan ja kuvataan vertaamalla häntä hyvään hevoseen, joka on ahkera, hyväluontoinen ja terve. Naisen paikka oli koti ja hänen tuli olla huoneentaulun mukaisesti alamainen miehelle. Naimaton nainen kuvataan kauppatavarana, jonka arvon mies määrää. Hänen hyviä ominaisuuksiaan olivat kauneus, siveys sekä kuuliaisuus ja huonoja ominaisuuksia edellä mainittujen ominaisuuksien puuttuminen tai vastakohdat. Suomalaisissa, ruotsalaisissa ja saksalaisissa tutkimuksissa on likipitäen samanlainen naisen negatiivinen arvostus, mutta esimerkiksi ambomaalaisissa sananlaskuissa naista arvostetaan positiivisesti. Edellä mainitusta tutkimuksesta poiketen äiti on mainittu aineistossa useammin kuin joka toisessa sananparressa neutraalisti.